Ah, syksy

Otsikosta voi päätellä tämänhetkisen tunnetilan.

Oon ihan hullaantunut (eka sana mikä tuli päähän kuvaamaan XD), kun oon nyt jo kahtena iltana lenkkillelähtiessä pystynyt pukemaan päälle pitkät farkut, hupparin sekä huivin *w*

Eikä siltikään tule kuuma. Korkeintaan vähän lämmin. Ja mittari näyttää 20 astetta?!?!

Japani-fiilis.

Tänään on ollut koko päivä vapaana ja ah-rakastan-elämääni -tunne korkeammalla kun aikoihin. Tosi korkealla oikeastaan.

Vaikka tänään on ollut aika tylsääkin kun nyt kelaan taaksepäin (heräsin siinä kympiltä, hengasin kolmeen yöpuvussa ja tein ruotsin tehtäviä, sitten kävin suihkussa ja alettiin kattoa iriksen kanssa harry potter -leffaa japaniksi dubattuna, kyllä, ja sen jälkeen oon kääntänyt yhtä artikkelia japanista suomeen + tehnyt kuolemaa ensi vuoden lukujärjestyksen ja kurssivalintojen kanssa taas vaihteeksi, ennen kun lähettiin lenkille ja tultiin n. puoli tuntia sitten takasin. kadehdittavaa varmasti ;D tää kaikki action siis), en oo oikeestaan tehnyt mitään maailmaamullistavaa eikä mtn pieniä iloisia tapahtumiakaan ole käynyt, niin on silti ollut ihanaa.

Olen saavuttanut tasapainon elämääni ha-ha-ha-haa.

Tai jotain sen suuntaista. Luulisin.

Nyt vaan odotan kauhulla jotain asiaa joka sen tulee sitten joskus mahdollisesti kaatamaan ( ´,`)

Mutta oon kyllä sitä mieltä yleisesti, että joka päivän pienet liikutukset ja pienen pienet hyvät asiat on niitä parhaita jotka tekee päivästä hyvän, jos siis kaikki muu on hyvin elämässä yleisesti. Tai vaikkei olisikaan, parantaa päivää huomattavasti.

Esim tänään se että sain kicksejä siitä kuinka hyvin osasin suomentaa ilman sanakirjaakin jotkut kohdat, siitä että on viileää ja sateista, siitä ettei ollut mitään turhaa actionia, siitä että sain syödä takapihalta karviaisia... ;D

Siitä että nyt syön tuoreta ja pehmeää ruisleipää..

Lista jatkuu.

Ei kannata odottaa mitään suuria ja ihmeellisiä maailmaajärisyttäviä tapahtumia jossain huoneennurkassa, vaan kelata että nauttii hetkestä ja tekee elämässään niitä asioita joista nauttii, niitä kaikkia pieniä ja hyviä asioita joita löytyy ihan varmasti 99 prosentista päivistä.

Inhottaa usein suomalaisten pessimistisyys ja se ettei ihmiset mieti mitä kaikkea hyvääkin löytyy..

Tai no kyllähän sen tajuu että jos on jotain suuria ja kamalia asioita ympärillä, saattaa olla vaikee keskittyy mihinkään tollaseen, mutta kannattaa silti koittaa. Tehdä joka päivästä vähän valosempaa.

Haluun jonkun aforismikirjan että voisin lainata tänne jotain hienoa XD

Pitää ostaa.

Oon nyt viime päivityksen jälkeen ollut niin suuressa pyörityksessä että tuntuu että oisi kulunut useaampiakin viikkoja; oltiin Emmin, Tarun, Annikan ja Sallan kanssa Tampereella meidän kämpässä kolme päivää ja kotona oli to-ti härdelliä iriksen rippijuhlien takia, joten olin suurimman osan ajasta maanpaossa ;D


Tampereesta kelasin kirjottaa sitten erikseen matkapäiväkirjaa matkablogiin, sitten kun vaan saan sen kasaan >,<" Huomatkaa että se on jo luotu, enää vaan se ulkoasu jälellä ;___DD

No lyhykäisyydessään me ajettiin autolla sinne (oli mahtava fiilis ;D), käytiin vähän kaupoilla, katottiin supernaturalia, pumpattiin vittuilevaa ilmasänkyä, katottiin supernaturalia, pumpattiin, mentiin särkänniemeen päiväksi, pumpattiin, katsottiin supernaturalia, pumpattiin, katsottiin ja vielä kerran pumpattiin XD

Yöunet ei siis ollut mitkään parhaat mahdolliset.


Eilen kun tulin Saralta yötä, Suski soitti ja ajattelin sitten mennä Oulunkylästä Sellolle sen kanssa hengaamaan kun se sielä sattui olemaan! No päädyttiin sitten loppujenlopuksi stadiin leffaan katsomaan Inception, jota muuten suosittelen!

Spontaanit teot piristää elämää, mutta myös aiheuttaa sitä että kun on kelannut aamulla että koko viikko on tyhjää tästä eteenpäin, niin huomaa taas illalla että kuinkas tässä näin kävikään...

No mutta tänään ihan oikeasti olin vaan himassa, ja huomiseksi on suunniteltuna meno Tapiolaan Elinaa moikkaamaan.



Täytyy kertoa kanssa, että tänä aamuna kahdeksalta Pappa kuoli. Oli ollut jo pitkään sairas, joten musta se on ihan hyvä että näin kävi ja nyt. Iskä lähti Tampereelle eikä tuu ehkä ennen huomista takasin. Äiti pyys jos mä soittasin hautajaisissa jotain.

Kaipa mä sitten soitan...

Oisin ehkä halunnut puhuu Papan kanssa enemmän, kaduttaa kun siltä ois voinut kuulla vaikka mitä hienoja tarinoita.

Yöllä oli kuulemma koko yön ukkostanut ja satanut niin kovaa, ettei ois kelannut sen ikinä loppuvan, eikä kukaan meillä saanut unta (paitsi mä joka nukku kun tukki ikkuna auki tietämättä koko myrskystä ennen kun kuuli siitä aamulla ;3). Joskus aamulla kun myrksy oli jo loppunut niin kuulu kuulemma varastosta ihan hirvee ryminä ja meteli, ja kun sitten aamulla mentiin kattomaan mikä se oli, niin seinä oli mennyt rikki ja naulakko ja hylly romahtanut ja tavarat pitkin lattioita.

Kukaan ei kattonut kellosta mihin aikaan se oli, mutta iskä sano että Pappa anto merkin siitä että oli lähössä.


Musta se oli aika fiksu päätelmä ja ihan järkevästi ajateltu.


Lepää rauhassa.




Seuraavan biisin aika, muttei oo minkäänlaista ideaa.

Koska otsikko on

Day 16 - A song that you used to love but now hate

Eikä mulla tietääkseni ole tällaisia biisejä ;oo

On kyllä paljonkin sellasia, joita ennen vihasin mutta nykyään rakastan, muttei näin päin mitään.

Eli nyt jäätte ilman musiikkia.

Paitsi voisin laittaa teille kuunneltavaksi gazeton uuden sinkun, jota kuunneltiin läpi uudestaan, uudestaan ja uudestaan eilen sallalla.

SHIVER. Dooozo.


Aluksi vihasin sitä, se kuulosti vaan niin pohjattoman kaupalliselta.

Kuunneltiin se ehkä sataan kertaan, analysoitiin ja pyöritettiin biisiä, musavideota ja making ofia ja lopulta se alko kuulostaa jo ihan kivalta.

On se yhä kaupallinen, siitä ei pääse mihinkään XD


Mutta nyt julkistan suunnitelmat, eli siis ollaan puhuttu siitä että mentäis talvilomalla Tokyoon.


Back to Japan.


En tiiä oonko innoissani, kauhuissani vai sekasin. Vai sekasin...!

Ensi joulu, loma, Gazeton keikka, uusvuosi ja alennusmyynnit...

Ja se keikka on kiertueen päätöskeikka joka sijottuu Tokyo Doomulle.


Sillon ei tarviis olla koulusta poissa, pääsis näkemään kaikkia kavereita siellä kun niilläkin on lomat, ei tarvitsis kärsiä suomen kylmyyttä niin pitkää aikaa putkeen.

Näkis perheen siellä, kaikki tutut paikat ja ihmiset.....

Tokyo.

Ja mulla ois 18-vuotissynttäritkin.

Tää on nyt vielä ehkä vasta suunnitelmatasolla, mutta rahojen kanssa ei tuu oleen ongelmia kun siihen on vielä 5 kkta aikaa.

Tokyoooooooooooooooooooooooooooooooo.

Mun rakas, rakas tokyo.

Apua.


Veny nyt merkintä taas kerran ihan liian pitkäks ja oli vielä muitakin asioita mitä halusin kirjottaa mutta sanonpahan vaan että seeya soon~~


Anteeksi kuvattomuus.