Oon nyt viimeaikoina tosi huonosti kirjotellut, en Berliinissä ehtinyt ja nyt oon täällä takasin Japanissa, niin on aikaa vähän niukasti ( ´,`)
Ja tässä on koko ajan taustalla se ajatus että "sitten kun oon saanut päivitettyä".
etcetcetc
Mutta siis, aiheeseen:
Täällä ollaan!!
On oikeasti pelottavaa, miten aika tuntuu olleen pysähtynyt taas vuodeksi. Oikeestaan aika samanlainen tunne kun Suomeen palattua, paitsi että nyt en kaipaa minnekään....
Pitäisiköhän huolestua..? XD
Kotona ja lentokoneessa hermostutti niin älyttömästi etten osaa edes kuvailla sitä, mutta heti kun pääsin keisei-senin kyytiin ja kohti tokyota lentokentältä, se kaikki tuntu... niin luonnolliselta.
"Näinhän sen kuuluukin olla."
Ja vaikka huomasin taas että oon muuttunut. Vuoden aikana.
Kai se on totta mitä sanotaan, että huomaat muuttuneesi vasta sitten kun palaat kotiin.
Kun tuntuukin asiat erilaisilta kuin miten ne muisti.
Katselen nyt siis puolueettomammin japanilaisia, kulttuuria ja tapoja.
Ja junassa ajattelin, että kyllä mä pärjään ilman sitä että tulisin tänne kunnolla pidemmäksi aikaa vaikkapa yliopistoon, mutta heti kun pääsin tänne, kotiin, astuin takaisin siihen omaan elämääni täällä, niin tajusin että just näinhän tän kaiken kuuluukin olla...!
Kaikki tuntuu niin arkipäiväsen normaalilta, ja se tässä onkin kaikkein parasta.
Meinasin revetä kun tänään kun kävelin meidän aseman lähettyvillä siinä oli jotkut kaksi jätkää jotka huus mulle perään "harou", että niille näytin varmaan turistilta, vaikka mulla on niin vahva kotiinpaluuntunne kuin voi olla ;__D
Aa~a.
Ainoot erot tässä on se, että mun japani on ihan kamalan tönkköä (vaikka kaikki sanookin ettei sitä muka huomais), ja että nukun tällä kertaa meiän washitsussa (japanilaistyylinen huone) koska natsumi on kanssa takasin Norjasta ja on omassa huoneessaan.
En ole vielä tehnyt oikeestaan mitään, ollut kotona, nukkunut pitkään, syönyt, kierrellyt kotiekillä ja tällasta.
Katsonut telkkaria ;3
Lukenut lehteä jonka ostin..
(oli pakko, en vieläkään tajuu että mulla oikeestikin on rahaa käytettävänä ja kelaan koko ajan että pitää säästää että loppuajaksikin jää XDD)
Mutta siis löysin aivan ihanan the GazettE Guitar Book -nimisen lehden jossa aoi ja uruha selitti kitarahistorioistaan, kitaroistaan ja siinä on kanssa nuotteja, mm RED!!!
En malta venaa että pääsen Suomessa kitaran ääreeennn<3
Aijaijai, mitäs muuta...
Täällä elämä tuntuu niin paljon aurinkoisemmalta, tuntuu ettei oo mikään kiire minnekään ja oon taas ihan rakastunut siihen oman ajan määrään mitä saan täällä viettää ;_;
Shiawase~~ mitaina danaa.
Ja kävin moikkaamassa meiän läheistä lihakauppaa, se myyjä on niin ihana ;_; meistä tuli kavereita vuoden aikana, ja kun okaasan oli kertonut sille että tuun taas, se oli pyytänyt käymään ;33
Huomenna treffit Yuun kanssa, sitten koululle moikkaamaan klubia!!!!!
kyaaa.
Mua pelottaa että oon unohtanu ykkösten nimet ;_; Ja toivottavasti koochi ei oo paikalla ;_____D
Sitä en kaikella kunnialla halua nähdä enää.... XD
Ja okonomiyakille ;333
Ja nyt tässä pari kuvaa vielä, kerrankin kunnon päivitys ~(>,<)~
Siinä pientä mainostusta mutta sitä se ansaitseekin x)))
Voitti mennen tullen sen viime kerran vuorokaauden lennon vaihtoineen.... (mutta yfu on silti ihana. suomessa.)
Siinä huonetunnelmia ;3
Ja tällä kertaa pidän huoneen siistinä, lupaan!
Vaikken futonia jaksakaan kääriä kun nukun siinä sitten kummiskin taas x3
Ja se matto siinä pöydän alla on aivan ihana ;_;
Lämmitettävä ja sen päällä on ihana maata ;333
Ja kattokaa mikä prinsessapeti mulla on, ah~
Miks en nuku tällasessa suomessa ;____D
明日渋谷よろしく~~
Ja hey, hyvää joulua kaikille!!
23 joulukuuta, 2010
Waa, long time no see!
Tunnisteet:
japanilainen ruoka,
minä,
nostalgia,
okaasan,
pienet onnen aiheet,
the GazettE,
Tokyo