;_; On se niin kumma. Siitä kun lähdin Japanista on kulunut jo vuosi ja kolme kuukautta. Päivälleen, oikeastaan...!! Wow.
Kuulostaa tosi muinaiselta, ja sitten kun mietin että tänään mun luokka valmistu ja niiden lukio loppu vasta tähän, tuntuu tosi hassulta.
Jotenkin haikeelta ja siltä että oon jäänyt asioista paitsi, mutta se nyt ei taida olla mitään uutta :_DD Se tässä on huonona puolena koko hommassa, ollu aina.
Samalla oon kuitenkin onnellinen siitä, että oon saanut koko tän ajan silti kuulua niiden luokkaan, oon seurannut kaikkea mixistä, ollut mukana siinä kun klubi voitti hopeeta Tokyon aluekilpailuissa ja siinä kun luokka voitti kolmosluokkalaisten bunkasain... Mun kuvakin on niitten abikronikassa ;3333
Aluksi oisin niin halunnut palata sinne vasta tässä vaiheessa, niin että oisin itekin voinut valmistua kaikkien kanssa, mutta koska ens viikolla on kirjotukset ei ihan onnistunut.... ;/
Mutta kirjotin eilen päiväkirjaan (mixiin) pitkän viestin niille ja kerroin mun fiiliksiä ja kiitin kaikkia ja onnittelin ja nyt kun kävin katsomassa siihen oli tullu niin ihania kommentteja etten tiiä miten päin pitäis olla ;__;
Jos koittasin suomentaa niin sellasia kun "vittu itkin tätä lukiessa" tai "valmistun sunkin puolesta!!" ym.
Mulla on maailman ihanimmat kaverit. Oikeesti. Oon niin onnekas etten osaa edes kuvailla. Enkä nyt tarkota vaan Japanin kavereita~~
Siispä laitan tähän tän biisin. Jos mun pitäis valita 5 eniten koskettavaa ja elämää kuvaavaa laulua, jotain jotka on olleet tärkeitä mulle, tää olis ehdottomasti yksi niistä.
Ehkä joku huomaakin, että ne kerron sanat on juuri nuo jotka mulla tälläkin sivulla on. Kuunnelkaa ja miettikää, Kare uta.
En nyt osaa tän paremmin ilmaista tätä, mutta rakastan elämääni.
Kiitos kaikille kun ootte mukana siinä<3
Siinä teille söpö koulupuku-Ilse btw!!!!
Ja kuva luokasta<3
